Kesäterveiset täältä Mikkelin Puumalasta. Elokuu on jo pitkällä ja me mökkeilemme edelleen. Kesäkelit eivät ole tänä kesänä hellineet, mutta silti sydämessä on kesä. Elämä järvellä on kääntymässä kohti syksyä. Siitä kertovat linnun laulun taukoaminen, aamukaste nurmella ja järvestä nouseva usva iltaisin ja aamuisin.
Sauna lämpiää kuitenkin lähes joka ilta aina ihan kesän loppuun saakka. Ja mikä sitten on kesän loppu? Ei kai sen tarvitse loppua koskaan, ei ainakaan sen sydämen kesän.
Meillä on mökillä sekä sähkökiuas että puukiuas, jotka kumpikin ovat kovassa käytössä. Puukiuasta ei ehdi eikä viitsi lämmittää niin usein, niin hyvä sähkökiuaskin kyllä hoitaa asiansa. Puukiuas on kylläkin suomalaisten rakastama ja en tiedä olisiko ketään, joka äänestäisi sähkökiukaan lämpöjen puolesta vertaillessa näitä kahta.
Saunan lämpö yhdistettynä raikkaaseen pulahdukseen järvessä. Sitä ei voita mikään! Vielä kun saataisiin ihmiset uskomaan, että Saimaassa polskuttelevaa Saimaan lohta ei saa pyydystää, niin olisi hieno juttu. En pysty ymmärtämään, miten joku ihminen voi olla niin itsekäs, että selkeistä kielloista huolimatta haluaa lopettaa tämän eläinlajin Suomen luonnosta. Täysin hävytöntä!
Nauttikaahan kesästä vielä kun sitä riittää. Sitten siirrytään kaikki siihen sydämen kesään. Kuulemisiin!